Novelli: Need You... (K13?) Volume 1

Okei, tässä on siis twincestiä, mutta kyseessä ei ole Kaulitzit vaan ystäväni Allu ja Tomppa.
He antoivat luvan mainita nimensä tässä. :)
Toivottavasti tykkäätte.






Sinä aamuna Allun olo oli tyhjä. Poika tiesi veljensä lähtevän pian työmatkalle.
Poika nousi istumaan sängylleen ja laahusti alakertaan kylpyhuoneeseen, pesemään unet pois silmistään.
Poika kohottautui katsomaan peiliin ja huomasi veljensä seisovan ovella.


"Pääsit sitten viimeinki ylös sängystä." Poika totesi virnistäen ja katsoi veljeään.
Allu ei tajunnut miten Tomppa voi olla niin pirteä, vaikka lähtee tänä iltana työreissuun.
"Noh, jos oisin ollu nii inha, ni en ois noussu koko päivänä."
Poika sanoi ja kuivasi kasvonsa.


"C'moon Allu. Mä tiiän, et susta tuntuu pahalle, ku lähen tänää. Nii mustaki tuntuu iha hiton pahalle. Mut ei sitä vielä kannata mököttään ruveta, ku en oo viel lähteny minnekkää." Tomppa totesi, katsoen veljeään, lippansa alta.


Allu hieraisi hieman takaraivoaan ja katsoi veljeään. "Oon pahoillani, mut sun lähtös vaa ottaa nii koville." Poika totesi katsoen veljeään otsahiustensa alta. Tomppa asteli veljensä luokse ja kietaisi kätensä tämän ympärille. "Mä tiiän sen kyl. Mut mä tuun jo huomen iltana takasin." Poika totesi rohkaisevasti ja katsoi veljeään silmiin.


Allu kietaisi omat kätensä veljensä ympärille, ja huokaisi. "Nii, mut sekin aika erossa susta on jo liikaa mulle..." Poika totesi hiljaa, painaen katseensa. Tomppa kohotti hieman veljensä leukaa ja katsoi tätä silmiin. "Mä lupaan laittaa sulle viestii aina ku vaa ehin." Poika totesi, painaen suukon veljensä poskelle.


Allu huokaisi hieman, mutta nyökkäsi sitten. "Okei. Ja mä vastaan aina!" Poika toteaa, katsoen veljeään silmiin. "No nii. Se on sitte selvä. Tuus ny ottaan kahvii, ni heräät kunnolla." Tomppa toteaa hymyillen ja irrottaa otteensa veljestään, mennen sitten keittiöön ja kaataa Allulle kahvin kuppiin. Allu ottaa kupin ja istahtaa pöydän ääreen. "Toivottavasti se sitte muistaa laittaa viestii..." Ajattelee hiljaa.


Tomppa istuu veljeään vastapäätä ja katsoo tätä. "Onks sulla kaikki hyvin?" Kysyy veljeltään ja asettaa kätensä veljensä käden päälle. Allu havahtuu. "Tota juu... On mulla. Ei mitää hätää." Toteaa hymyillen, mutta hymy ei ole aito, sillä poika todella on suruissaan, koska tämän veli lähtee.


To be continued...

Emo Attack! Volume 1 (K11?)

Tämmöne randomi veto. xD

Henkilöt:
Alex (Päähenkilö)
Mike (Alexin veli)

Emily (Alexin sisko)



Alex:
On kävelemässä siskonsa ja ystävänsä kanssa kadulla. Kaupalla on kovisjengi.

Kovispomo:
Huomaa kolmikon ja kuiskaa kaverilleen jotain kääntyen sitten katsomaan heitä: "Yo, oox menos viilteleen ittees?" Kysyy pilkallisesti.

Alex:
Naurahtaa pienesti ja kääntyy katsomaan kovispomoa huppunsa suojista: "No, vittu annaks puukon?" Kysyy virnuillen.

Kovispomo:
Naurahtaa ja katsoo kavereitaan: "Joo. Tos ois." Toteaa ojentaen puukkoa pojalle.

Alex:
Virnistää pirullisesti ja vetää sitten kovispomoa turpaan: "Vittu, mä en tartte sun puukkoos." Toteaa virnistäen ja lähtee kävelemään Emilyn ja Miken kanssa pois, kovisten tuijottaessa naureskelevaa kolmikkoa silmät pyöreinä ja leuka suunnilleen polvissa.

Hilf mir Fliegen...

En tiedä mikä minua vaivaa...
Oloni on aivan turta...
Kaikki se vain pyörii mielessäni...
Kysyn itseltäni: "Miksi menin tekemään niin, vaikka tiesin mitä siitä seuraisi...?"
Pidän lasinsirua kädessäni ja viillän jäljen... Toisenkin... Kolmannen...
Samaa rataa jatkuu kunnes kädessäni on yhteensä 10 jälkeä...
En tuntenut mitään...
Haavat alkavat vuotaa...
En välitä siitä, koska se sai ajatukseni hetkeksi muualle...
Mutta sitten se taas palaa mieleeni ja tunnen kuinka kyyneleet valuvat poskilleni...
Haluan vain päästä pois...
Pois tästä pimeästä ja järkyttävästä maailmasta...
Kohotan katseeni kuuhun...
Ja kuiskaan hiljaisesti sanat: "Hilf mir Fliegen.... Haluan pois täältä... Eikö olisi jo aika jättää tämä kurja elämä...En jaksa enää..."

Novelli: Nightmares and Reality (K11?) Part 2

Jatkoa mun eiliseen. :)




Part 2


Emmi's view:


Nukuin oikein hyvin kihlattuni vieressä ja nyt aloin heräillä pikkuhiljaa. -Tom onkin yllättävän aikaisin hereillä. Tuumin hymyillen ja nousin istumaan venytellen hieman.
Raahauduin kylpyhuoneeseen huuhtelemaan kasvojani.


Sieltä tullessani menin keittiöön, jossa Tom hääri tiskipöydän ääressä ja tiskasi astioita, vaikka olisihan hän voinut käyttää myöskin astianpesukonetta. -Aaah, huomenta muru. Nukuitko hyvin? Poika kysyi kuivaillen käsiään ja kääntyi katsomaan minua.


-No huomenta. Kyllä. Nukuin minä hyvin. Kuinka sinä nyt näin aikaisin olet jalkeilla? Kysyin pojalta ja katsoin tätä. -Lähdemme tänään kaupungille. Sovin näet tapaamisen Georgen kanssa, ja ajattelin että sinustakin olisi mukava nähdä häntä. Onhan Hagen ystäväsi. Tom totesi hymyillen ja kietoi kätensä vyötärölleni.


Hymyilin ja asetin käteni pojan kaulalle. -Noh, niin. Olisihan häntä ihan mukava nähdä. Totesin hymyillen ja katsoin poikaa silmiin. -Selvä siis. Lähdemme klo. 12. Poika totesi hymyillen ja painoi suukon huulilleni, ja meni sitten hakemaan Scottyn lenkille.


Minä hymyilin ja kaadoin itselleni kahvia. Istuin sitten pöytään ja luin päivän lehden samalla, kun nautin aamiaista. Sen jälkeen menin pukemaan päälle ja meikkaamaan. Tom tulikin takaisin lenkiltä ja tuli kylpyhuoneeseen. -Olet todella seksikkään näköinen, kun meikkaat. Poika totesi hymyillen ja nojasi ovenkarmiin kädet puuskassa rinnallaan.


Virnistin pojan sanoille. -No, kiitos vain. Totesin sitten hymyillen ja tein meikin loppuun, laittaen sitten ne takaisin meikkilaukkuuni ja käännyin katsomaan poikaa, joka hymyili ja painoi suukon jälleen huulilleni. Sitten vein meikkilaukkuni huoneeseeni ja olimme valmiita lähtemään.


Tom avasi kohteliiana minulle autonsa oven ja sulki sen sitten perässäni, asettuen itse istumaan kuskin paikalle. Pojan asu oli kerrassaan mahtava. Musta hihatonpaita, löysät tummansinisetfarkut, skeittikengät jaloissaan ja otsapanta päässään. Tälläkertaa pojalla ei ollut lippistä.


Käsissään pojalla oli rannekkeet. -Georg odottaa meitä kahvilassa. Sovimme tapaavamme siellä. Poika totesi ja katsahti minua syrjäsilmällä hymyillen. -Selvähän se. Totesin hymyillen, ja käännyin sitten katsomaan ikkunasta pihalle. Joskus minusta tuntuu, että Tomin kanssa yhdessä oleminen olisi vain unta, mutta se ei ole.


Hetken päästä saavuimmekin kahvilalle. Tom löysi helposti parkkipaikan ja tuli avaamaan minulle oven. Ja lukitsi sitten autonsa ovet. -Mennään. Poika totesi ja tarttui minua hellästi kädestä. Lähdimme kulkemaan kohti kahvilan ovea.


Löysimme Georgen hetkessä. -Hei Tom. Ai, sinä toit tyttösi mukanasi. Tämäpä mukavaa. Georg totesi hymyillen, kun istuimme poikaa vastapäätä. Tarjoilija tuli kysymään mitä otimme. Valitsin makucapuccinon suklaalla ja Tom otti tavallisen kahvin. Georg taas puolestaan joi ihan limsaa. Tarjoilija toi tilauksemme ja kiitimme.


-Noh Georg. Kerrohan kuinka sinulla ja Gustavilla on sujunut. Totesin sitten hymyillen ja katsoin poikaa. -Ihan hyvin. Olemme vain hengailleet ja rentoutneet. Mitenkäs sinä ja Tom? Georg kysyy sitten ja katsoo minua. -Ei mitään erikoista. Viettäneet aikaa yhdessä ja näin. Tom totesi hymyillen ja nyökkäilin pojan sanoille itsekin hymyillen.


-Sepäs mukavaa kuulla. Onko Billistä kuulunut mitään? Georg kysyi sitten ja katsoi Tomia, hymyillen. -En ole kuullut hänestä vähäänaikaan. Mutta uskon, että hän on varmasti kunnossa. Tom totesi hymyillen. Pyöräytin silmiäni ja hörppäsin cappucinoani, koska en todellakaan ole kiinnostunut Billistä.


Tunsin jonkun laskevan käden olalleni, joten käännyin katsomaan. Se oli paras ystäväni, Inttu. -Moi. Mitä sä tääl? Kysyin yllättyneenä ystävältäni. -Satuin vaan oleen just tääl Losis shoppausreissulla. Mut en mä yhtään osannu aavistaa, et törmäisin suhun tääl. Ystäväni totesi hieraisten niskaansa ja hymyili hauskasti.


-Noh, täs mä kuitenkii oon. Totesin sitten hymyillen ja katsoin ystävääni. -Nii näyt olevan. Ja näköjää vallan mainiossa seurassa. En haluu häiritä teitä mitenkää. Tyttö totesi. -Et sä häiritse. Liity seuraan. Totesin ystävälleni hymyillen.


-En mä tiiä... Inttu totesi ja hieraisi niskaansa. -Vieressäni on kyllä tilaa. Georg totesi hymyillen ja katsoi ystävääni, joka punastui hieman, mutta siirtyi kuitenkin kehotuksestani Georgen  viereen. -Ei huolta. En minä pure. Georg totesi naurahtaen. -Eheh... Inttu totesi hieman punastuen ja hieraisi niskaansa. 


-Ei sinusta koskaan tiedä, Hagen. Tom kiusoitteli ja virnisti. -Todella vitsikästä, Tom. Georg totesi naurahtaen ja katsoi kihlattuani. -Ei saa kiusata... Inttu totesi punastuen nyt kunnolla. Hymyilin ja katsoin ystävääni. Juttelimme siinä aikamme, nauroimme ja sitten minä ja Tom palasimme pojan luokse. Inttu lähti omille teilleen ja Georg palasi Saksaan.


-Oli ihan mukava nähdä Georgea ja Inttua. Totesin pojalle hymyillen, istuessamme sohvalla ja katsoessamme leffaa Olin Tomin kainalossa. -Sen minä uskon. Minusta oli mukava nähdä, kuinka iloinen olit. Poika totesi hymyillen ja painoi suukon ohimolleni. Hymyilin vain ja katsoin poikaa.




To be continued...

Novelli: Humanoids V/S Humans (K13?) Parts 10 ja 11/11

Eli siis joo.
Täs on mun novellin vikat osat.
Toivottavasti ootte tykänny. :)

Part 10

Thomas katsoo Crimsonia ja menee tämän luo. Humanoidi pysähtyy veljensä eteen ja halaa tätä hellästi. Thomas painaa veljensä pään olkaansa vasten. Katson veljeksiä todella haikeana.

Humanoidiveljekset kääntyvät katsomaan minua. Poskeni, olkani ja kämmeneni ovat yhä veressä. Painan katseeni ja kyynel vierähtää poskelleni, sekoittuen siinä olevaan vereen.

Thomas sanoo jotain veljelleen ja tämä nyökkää, nousten seisomaan. Thomas nyökkää päällään suuntaani.

Part 11

Crimson astelee luokseni, kyykistyy ja laskee kätensä polvilleni. Hätkähdän ja pahasti. Katson Crimsonia. -Älä pelkää... En aio tappaa sinua... Muistutat rakastettuani... Crimson toteaa hymyillen.

-Niinkö...? Kuka hän on...? Kysyn hiljaa. -Michelle. Muistutat häntä paljon... Ikävöin häntä kovasti ja siksi käyttäydyin noin... Crimson toteaa hiljaa. Thomas tulee veljensä luo, asettaa kätensä tämän harteille ja hymyilee.

-Eli, tervetuloa meidän epätavalliseen perheeseen, Emmi. Crimson toteaa hiljaa, hymyillen ja auttaa minut jaloilleni. Sitten Crimson halaa minua. Yllätyn, mutta vastaa sitten Crimsonin halaukseen varoen.

Crimson väistyy ja Thomas tulee halaamaan minua. Tunnen lämpimänaallon lävistävän koko kehoni. Hymyilen ja vastaan Humanoidin halaukseen. -Tämä Humanoidi on ihana... Voisinpa saada hänestä suojelijan itselleni... Ajattelen hymyillen.

Thomas perääntyy ja katsoo minua hymyillen. Humanoidi on selvästi helpottunut, kun Crimson ei tappanutkaan minua.

THE END

Novelli: Nightmares and Reality (K11?) Part 1

Siis juu...
Tässä on taas yks randomi novelli. :P




Part 1


Tom's view:


Heräsin kuultuani kiljaisun kihlattuni huoneesta, joten nousin salamana pystyyn ja ryntäsin tytön huoneeseen, jossa tyttö istui sängyllään ja itki. -Mikä hätänä, muru? Kysyin, laskien käteni tytön olalle. 


-Tom... Minä näin kamlaa unta... Todella kamalaa... Tyttö totesi hiljaa ja huomasin tämän purreen huulensa auki unissaan. -Millainen se uni oli? Haluatko puhua siitä? Kysyin ja pyyhkäisin veret pois tytön huulilta.


-En haluaisi mielelläni muistella sitä... Tyttö totesi ääni pelosta vätähtäen, ymmärsin sen hyvin, koska tyttö on herkkä. -Ei sinun tarvitse puhua siitä, jos et halua. Mutta se voisi helpottaa, kun saisit sen purettua. Totesin ja kiedoin käteni vapisevan tytön ympärille.


Tyttö veti syvään henkeä. -Hyvä on... Minä kerron... Se oli Valjakasta... Muistatko sen tapahtuman silloin vuosi sitten? Tyttö kysyi ja mietti selvästi sanojaan. -Kyllä muistan sen. Totesin vastaukseksi.


-Uneni liittyi siihen... Siinä Valjakka oli jotenkin kelpoitellut minut kotiinsa ja yritti samaa mitä vuosi sitten ja onnistui siinä tälläkertaa... Tyttö totesi ja purskahti sitten itkuun. 


Kiedoin käteni tiukasti tytön ympärille, ja painoin huuleni tämän huulille, suudellen tyttöä hellästi, koska saan hänet aina rauhoittumaan suudelman avulla. -Tiedän, että se järkytti sinua, mutta muista että se oli vain uni. En anna hänen vahingoittaa sinua. Lupaan sen. Tomin kunniasanalla. Totesin lempeästi ja silittelin tytön hiuksia.


Tyttö oli hieman rennompi. -Tom? Saanko nukkua vieressäsi tämän yön? Tyttö kysyi minulta. -Tottakai saat. Ihan koska vain. Totesin sitten väläyttäen pienen hymyn ja tyttökin hymyili. Sitten nousin ja autoin tytönkin seisomaan ja siirryimme huoneeseeni. 


Asetuin selälleni sängylle ja tyttö käpertyi kylkeeni. -Rakastan sinua, Tom. Tyttö totesi hymyillen. -Minäkin rakastan sinua, Emmi. Sanoin ja painoin suukon tytön otsalle ja tämä nukahti melkeinpä samantien. Nukahdin sitten itsekin.




To be continued...

Novelli: Humanoids V/S Humans (K13?) Parts 7-9/11

Ja siis niin, jatkoa mun novellille. xD

Part 7

Hoffmann yrittää jälleen avata oven. Avaan sen pojalle varoen. -Mene Hoffmann... Kuiskaan Hoffmannille. -Mutta... Entä sinä...? Hoffmann kysyy. -Selviän kyllä. Mene nyt! Sihahdan ja Hoffmann nyökkää, livahtaen pihalle.

Crimson lukitsee oven ja iskee miekkansa olkaani. -Ach! Sihahdan tuskasta. Crimson vetäisee miekkansa pois ja menee jälleen istumaan sängylle.

Thomas katsoo hetken minua ja kääntyy sitten katsomaan veljeään. Istun hiljaisena nurkassa ja pitelen verta vuotavaa olkapäätäni. -Ehkä Hoffmann voi auttaa meitä... Ehkä... Ajattelen hiljaa.

Part 8

Katson Thomasia ja jotenkin tunnen pitäväni hänestä, mutta ajattelen tarkemmin. Tiedän, ettei Thomasin veli hyväksyisi ystävyyttämme, jos sellaista olisi.

-Scheisse... Mitä tämä on...? Ajattelen, katsoen kämmenissäni olevia haavoja, jotka sain uhmatessani Crimsonia ja puolustaessani Hoffmannia.

Thomas katsoo minua, saan kylmätväreet ja painaudun aivan seinään. Thomas istuu Crimsonin viereen ja asettaa kätensä veljensä olalle.

Katson kaksikkoa haikeana, sillä ikävöin omaa perhettäni. -Jos hän ei aio tappaa minua... Sitten teen sen itse! Ajattelen ja katson Rexiä, joka tuo minulle Hoffmannin jättämän aseen.

Thomas katsoo koiraa hieman kysyvästi. Asettan aseen ohimolleni ja olen valmis painamaan liipaisimesta.

Part 9

Thomas ei sallikkaan minun tappaa itseäni, joten nappaa ranteestani kiinni ja sysää aseen syrjään. Humanoidi kyykistyy luokseni ja katsoo minua suoraan silmiin.

-Mitä oikein luulit tekeväsi...? Thomas kysyy minulta. -Tappavan itseni... Totean tyynesti ja katson Humanoidia. -Siinä ei ole järkeä... Thomas toteaa vakavana.

Kohautan olkiani. -Ehkä ei... Totean hiljaa. -Miksi tappaisit itsesi...? Thomas kysyy, pitäen vihreiden silmiensä katseen minussa.

-Sitähän veljesi haluaa... Totean hiljaa. -Crimson on aina tuollainen... Ihmiset tappoivat perheemme... Siksi hän käyttäytyy noin... Siitä huolimatta sinun ei kannattaisi tappaa itseäsi... Thomas toteaa, katsoen yhä minua.

Naurahdan. -Olen vain ihminen... Minun elämälläni ei ole merkitystä... Totean hiljaa.

-Älä sano noin... Jokaisen elämällä on merkitys... Jopa sinun... Thomas kuiskaa äänellä, joka saa vereni hetkeksi seisahtumaan ja kalpenen, katsoessani Humanoidia.

Crimson katsahtaa meitä, liekkö mustasukkaisesti vai muuten vain. -Oh, voinkin tappaa itseni... Crimson toteaa ja asettaa miekan teränsä vatsaansa vasten. -Se olisi typerää... Totean katsoen Crimsonia.

-Ketä kiinnostaa...?! Ja mitä väliä sillä on sinulle, ihminen?! Crimson sihahtaa minulle. -Ehkä sillä ei ole väliä minulle... Mutta veljellesi sillä on! Totean vakavana.

To be continued...

Novelli: Humanoids V/S Humans (K13?) Parts 4-6/11

Okei. Tässä siis jatkoa sille mun novellille. xD

Part 4

Rex tulee istumaan viereeni. Kohotan kättäni ja silitän koiran selkää, pitäen katseeni Thomasissa, joka on noussut seisomaan.

Rex aikoo mennä Crimsonin luo. Thomas katsoo tätä, asettaen kädet puuskaan rinnalleen ja yskäisee merkitsevästi. Rex luopuu heti ajatuksesta ja perääntyy takaisin vierelleni.

Katson koiraa. Thomas istuu takaisin sängylle ja hautaa kasvot käsiinsä. Katson yhä Rexiä, mutta suuntaan sitten katseeni sängyllä istuvaan Thomasiin.

-Mitä tämä on...? Miksi hän ei voi antaa veljensä tappaa minua...? Onko siihen joku syy...? Nämä kysymykset tulivat mieleeni, katsoessani tuota sängyllä istuvaa Humanoidia.

Part 5

Crimson istuu yhä sängyllä ja nojailee miekkaansa. -Tyypillisiä ihmisiä... Crimson mutisee hiljaa. Thomas kohottaa kasvojaan käsistään ja katsoo veljeään. Istun hiljaisena nurkassa ja mietin, Rex vierelläni.

Hoffmann tulee vierelleni ja yrittää avata oven. Crimson näki tämän, joten astelee pojan luo, asettaen miekkansa terän Hoffmannin selkää vasten. -Älä edes harkitse sitä...! Crimson tokaisee, katsoen Hoffmannia tuimasti vihreillä silmillään.

Hoffmann menee matalaksi. -Jaiks...! Poika toteaa ja pysyy matalana.

Thomas nousee ja astelee veljensä luo, asettaen kätensä tämän olalle. Sain jostakin voimaa, joten tartun Crimsonin miekan terään, välittämättä haavoista, jotka sain kämmeniini.

Crimson asettaa miekkansa kaulalleni. Ilmeeni ei värähdäkään enää siitä, vaan katson Humanoidia tuimasti. Kasvoiltani voi lukea sanat: "Anna mennä! Tapa minut! Näytä kuinka rohkea Humanoidi sinä olet!"

Thomas siirtää jälleen veljensä miekan kaulaltani. Katson Thomasia kysyvästi.

Part 6

Hoffmann yrittää jälleen avata oven. Crimson katsoo poikaa ja asettaa miekkansa tämän kaulalle. Thomas ottaa veljensä miekan pois Hoffmannin kaulalta. Nappaan Hoffmannin istumaan. -Sinä pysyt siinä! Tokaisen Hoffmannille.

-Okei... Emme koskaan pääse pois täältä... Hoffmann toteaa ja istahtaa lattialle. -Kyllä pääsemme... Odota vain, niin näet... Totean ja katson Hoffmannia. -Niinkö? Poika kysyy hämmästyneenä.

Nyökkään ja hymyilen hieman pirullisesti. -Odota vain, niin näet... Totean hiljaa. Crimson katsahtaa minua, hätkähdän hieman. Crimson menee istumaan sängylle. 

Thomas astelee veljensä luo ja katsoo tätä. -Crimson... Vapauta heidät... Humanoidi toteaa veljelleen hiljaa ja katsoo tätä.

Novelli: Humanoids V/S Humans (K13?) Parts 1-3/11

Joo tämmöne randomi novelli täs vaan. :P
Toivottavasti tykkäätte. :)
Alun perin täs oli eri hahmo päähenkilönä, mut muokkasin sitä hieman. :P




VAROITUS!


Sisältää hieman väkivaltaisia kohtauksia ja vahvaa kielenkäyttöä.
Lukeminen omalla vastuulla. xD




Luku 1


Olen joutunut Humanoidien vangiksi ja istun nyt heidän piilopaikkansa nurkassa.
Olen peloissani, mutta sitten sain ajatuksen. Otan taskustani paperin palan ja kynän.
Kirjoitan viestin rikospoliisi Hoffmannille. 


Kohotan katseeni sängyllä makavaan Rexiin.
-Rex...? Tule tänne poika. Kuiskaan ja katson koiraa, joka tulee luokseni.


Annan tuon viestin koiralle. -Anna se Hoffmannille. Ole varovainen. Totean koiralle, joka taisi ymmärtää mitä sanoin ja menee ovelle. Ovella Rex vielä varmistaa, etteivät Humanoidit näe. Eivät ne näe. 


Joten Rex avaa oven ja livahtaa raosta pihalle. Jään istumaan paikalleni.




Luku 2


Hoffmann on istumassa kivellä. Rex menee omistajansa luo. -Hei Rex. Onko sinulla jotain minulle? Hoffmann kysyy ja kyykistyy ottamaan lapun koiralta ja lukee viestin:


"Humanoideja! Tarvitsen apua! Seuraa Rexiä!"


Hoffmann lukee sen vielä kerran ja rutistaa sen sitten ja heittää se maahan. -Näytä paikka, Rex! Hoffmann toteaa koiralle, joka haukahtaa ymmärykseksi ja lähtee juoksemaan. Jonkin ajan päästä kaksikko saapuu Humanoidien olin paikalle.


Rex menee sisään ja Hoffmann jää odottamaan hyvää tilaisuutta iskeä. Katsahdan koiraa ilmeellä: "Tuleeko hän?" Huomaan koiran silmistä, että vastaus oli myönteinen. Rex menee makoilemaan sängylle.


Crimson (Humanoidikaksosista vanhempi) menee pitämään ovea, sillä aavisti minun odottavan apua.




Luku 3


Pihalla väijyksissä ollut Hoffmann kokee tilaisuutensa tulleen, joten yrittää päästä sisälle. Poika juoksee ovea päin, yrittäen saada sen auki, mutta ei onnistu ensimmäisellä kerralla, eikä toisellakaan. -Noh, kolmas kerta toden sanoo... Poliisi tuumii ja kerää kaikki voimansa lähtien ovea kohti.


Crimson avaa oven ja Hoffmann juoksee suoraan ansaan. Vilkaisen Hoffmannia. -Hienoa työtä, Hoffmann... Mutisen hiljaa ja katson poliisia. Crimson sulkee oven ja lukitsee sen. Tuossa mellakassa Hoffmann onnistui kolauttamaan päänsä. 


-Auch! Poika sihahtaa ja pitelee takaraivoaan. Crimson nojailee oveen ja asettaa miekkansa kaulalleni. Hätkähdän ja nojaudun seinään, vapisten samalla. Thomas (Nuorempi humanoidikaksosista ja se rauhallisempi) astelee veljensä luo, ja asettaa kätensä tämän miekkaa pitelevän käden päälle.


Crimson katsoo veljeään. -Älä... Thomas kuiskaa ja siirtää miekan pois kaulaltani. Vapisen edelleen. Crimson vetäisee haavan poskeeni. -Ach...! Sihahdan tuskasta ja asetan käteni verta vuotavalle poskelleni.
-Niin heikko... Crimson murisee ja menee istumaan sängylle nojaten miekkaansa. 


Thomas vilkaisee veljeään ja kääntyy sitten katsomaan minua. Alan vapisemaan enemmän. Humanoidi kyykistyy puoleeni ja katsoo minua vihreillä silmillään. Vapisen vain enemmän.
Thomas laskee kätensä olalleni ja silittää sitä hellästi.


Rauhoitun hieman. Thomas nousee ja menee istumaan sängylle. Istun hiljaisena nurkassa. -Hän on niin erilainen... Niin rauhallinen... Ja muistuttaa suosikki bändini kitaristia. Ja kun taas tuo toinen... Ajattelen ja suuntaan katseeni Crimsoniin. -Hän on aggresiivinen ja muistuttaa suosikkibändini laulajaa. Ajattelen mietteliäänä.




To be continued...