Part 7
Hoffmann yrittää jälleen avata oven. Avaan sen pojalle varoen. -Mene Hoffmann... Kuiskaan Hoffmannille. -Mutta... Entä sinä...? Hoffmann kysyy. -Selviän kyllä. Mene nyt! Sihahdan ja Hoffmann nyökkää, livahtaen pihalle.
Crimson lukitsee oven ja iskee miekkansa olkaani. -Ach! Sihahdan tuskasta. Crimson vetäisee miekkansa pois ja menee jälleen istumaan sängylle.
Thomas katsoo hetken minua ja kääntyy sitten katsomaan veljeään. Istun hiljaisena nurkassa ja pitelen verta vuotavaa olkapäätäni. -Ehkä Hoffmann voi auttaa meitä... Ehkä... Ajattelen hiljaa.
Part 8
Katson Thomasia ja jotenkin tunnen pitäväni hänestä, mutta ajattelen tarkemmin. Tiedän, ettei Thomasin veli hyväksyisi ystävyyttämme, jos sellaista olisi.
-Scheisse... Mitä tämä on...? Ajattelen, katsoen kämmenissäni olevia haavoja, jotka sain uhmatessani Crimsonia ja puolustaessani Hoffmannia.
Thomas katsoo minua, saan kylmätväreet ja painaudun aivan seinään. Thomas istuu Crimsonin viereen ja asettaa kätensä veljensä olalle.
Katson kaksikkoa haikeana, sillä ikävöin omaa perhettäni. -Jos hän ei aio tappaa minua... Sitten teen sen itse! Ajattelen ja katson Rexiä, joka tuo minulle Hoffmannin jättämän aseen.
Thomas katsoo koiraa hieman kysyvästi. Asettan aseen ohimolleni ja olen valmis painamaan liipaisimesta.
Part 9
Thomas ei sallikkaan minun tappaa itseäni, joten nappaa ranteestani kiinni ja sysää aseen syrjään. Humanoidi kyykistyy luokseni ja katsoo minua suoraan silmiin.
-Mitä oikein luulit tekeväsi...? Thomas kysyy minulta. -Tappavan itseni... Totean tyynesti ja katson Humanoidia. -Siinä ei ole järkeä... Thomas toteaa vakavana.
Kohautan olkiani. -Ehkä ei... Totean hiljaa. -Miksi tappaisit itsesi...? Thomas kysyy, pitäen vihreiden silmiensä katseen minussa.
-Sitähän veljesi haluaa... Totean hiljaa. -Crimson on aina tuollainen... Ihmiset tappoivat perheemme... Siksi hän käyttäytyy noin... Siitä huolimatta sinun ei kannattaisi tappaa itseäsi... Thomas toteaa, katsoen yhä minua.
Naurahdan. -Olen vain ihminen... Minun elämälläni ei ole merkitystä... Totean hiljaa.
-Älä sano noin... Jokaisen elämällä on merkitys... Jopa sinun... Thomas kuiskaa äänellä, joka saa vereni hetkeksi seisahtumaan ja kalpenen, katsoessani Humanoidia.
Crimson katsahtaa meitä, liekkö mustasukkaisesti vai muuten vain. -Oh, voinkin tappaa itseni... Crimson toteaa ja asettaa miekan teränsä vatsaansa vasten. -Se olisi typerää... Totean katsoen Crimsonia.
-Ketä kiinnostaa...?! Ja mitä väliä sillä on sinulle, ihminen?! Crimson sihahtaa minulle. -Ehkä sillä ei ole väliä minulle... Mutta veljellesi sillä on! Totean vakavana.
To be continued...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti