Novelli: Humanoids V/S Humans (K13?) Parts 4-6/11

Okei. Tässä siis jatkoa sille mun novellille. xD

Part 4

Rex tulee istumaan viereeni. Kohotan kättäni ja silitän koiran selkää, pitäen katseeni Thomasissa, joka on noussut seisomaan.

Rex aikoo mennä Crimsonin luo. Thomas katsoo tätä, asettaen kädet puuskaan rinnalleen ja yskäisee merkitsevästi. Rex luopuu heti ajatuksesta ja perääntyy takaisin vierelleni.

Katson koiraa. Thomas istuu takaisin sängylle ja hautaa kasvot käsiinsä. Katson yhä Rexiä, mutta suuntaan sitten katseeni sängyllä istuvaan Thomasiin.

-Mitä tämä on...? Miksi hän ei voi antaa veljensä tappaa minua...? Onko siihen joku syy...? Nämä kysymykset tulivat mieleeni, katsoessani tuota sängyllä istuvaa Humanoidia.

Part 5

Crimson istuu yhä sängyllä ja nojailee miekkaansa. -Tyypillisiä ihmisiä... Crimson mutisee hiljaa. Thomas kohottaa kasvojaan käsistään ja katsoo veljeään. Istun hiljaisena nurkassa ja mietin, Rex vierelläni.

Hoffmann tulee vierelleni ja yrittää avata oven. Crimson näki tämän, joten astelee pojan luo, asettaen miekkansa terän Hoffmannin selkää vasten. -Älä edes harkitse sitä...! Crimson tokaisee, katsoen Hoffmannia tuimasti vihreillä silmillään.

Hoffmann menee matalaksi. -Jaiks...! Poika toteaa ja pysyy matalana.

Thomas nousee ja astelee veljensä luo, asettaen kätensä tämän olalle. Sain jostakin voimaa, joten tartun Crimsonin miekan terään, välittämättä haavoista, jotka sain kämmeniini.

Crimson asettaa miekkansa kaulalleni. Ilmeeni ei värähdäkään enää siitä, vaan katson Humanoidia tuimasti. Kasvoiltani voi lukea sanat: "Anna mennä! Tapa minut! Näytä kuinka rohkea Humanoidi sinä olet!"

Thomas siirtää jälleen veljensä miekan kaulaltani. Katson Thomasia kysyvästi.

Part 6

Hoffmann yrittää jälleen avata oven. Crimson katsoo poikaa ja asettaa miekkansa tämän kaulalle. Thomas ottaa veljensä miekan pois Hoffmannin kaulalta. Nappaan Hoffmannin istumaan. -Sinä pysyt siinä! Tokaisen Hoffmannille.

-Okei... Emme koskaan pääse pois täältä... Hoffmann toteaa ja istahtaa lattialle. -Kyllä pääsemme... Odota vain, niin näet... Totean ja katson Hoffmannia. -Niinkö? Poika kysyy hämmästyneenä.

Nyökkään ja hymyilen hieman pirullisesti. -Odota vain, niin näet... Totean hiljaa. Crimson katsahtaa minua, hätkähdän hieman. Crimson menee istumaan sängylle. 

Thomas astelee veljensä luo ja katsoo tätä. -Crimson... Vapauta heidät... Humanoidi toteaa veljelleen hiljaa ja katsoo tätä.

Novelli: Humanoids V/S Humans (K13?) Parts 1-3/11

Joo tämmöne randomi novelli täs vaan. :P
Toivottavasti tykkäätte. :)
Alun perin täs oli eri hahmo päähenkilönä, mut muokkasin sitä hieman. :P




VAROITUS!


Sisältää hieman väkivaltaisia kohtauksia ja vahvaa kielenkäyttöä.
Lukeminen omalla vastuulla. xD




Luku 1


Olen joutunut Humanoidien vangiksi ja istun nyt heidän piilopaikkansa nurkassa.
Olen peloissani, mutta sitten sain ajatuksen. Otan taskustani paperin palan ja kynän.
Kirjoitan viestin rikospoliisi Hoffmannille. 


Kohotan katseeni sängyllä makavaan Rexiin.
-Rex...? Tule tänne poika. Kuiskaan ja katson koiraa, joka tulee luokseni.


Annan tuon viestin koiralle. -Anna se Hoffmannille. Ole varovainen. Totean koiralle, joka taisi ymmärtää mitä sanoin ja menee ovelle. Ovella Rex vielä varmistaa, etteivät Humanoidit näe. Eivät ne näe. 


Joten Rex avaa oven ja livahtaa raosta pihalle. Jään istumaan paikalleni.




Luku 2


Hoffmann on istumassa kivellä. Rex menee omistajansa luo. -Hei Rex. Onko sinulla jotain minulle? Hoffmann kysyy ja kyykistyy ottamaan lapun koiralta ja lukee viestin:


"Humanoideja! Tarvitsen apua! Seuraa Rexiä!"


Hoffmann lukee sen vielä kerran ja rutistaa sen sitten ja heittää se maahan. -Näytä paikka, Rex! Hoffmann toteaa koiralle, joka haukahtaa ymmärykseksi ja lähtee juoksemaan. Jonkin ajan päästä kaksikko saapuu Humanoidien olin paikalle.


Rex menee sisään ja Hoffmann jää odottamaan hyvää tilaisuutta iskeä. Katsahdan koiraa ilmeellä: "Tuleeko hän?" Huomaan koiran silmistä, että vastaus oli myönteinen. Rex menee makoilemaan sängylle.


Crimson (Humanoidikaksosista vanhempi) menee pitämään ovea, sillä aavisti minun odottavan apua.




Luku 3


Pihalla väijyksissä ollut Hoffmann kokee tilaisuutensa tulleen, joten yrittää päästä sisälle. Poika juoksee ovea päin, yrittäen saada sen auki, mutta ei onnistu ensimmäisellä kerralla, eikä toisellakaan. -Noh, kolmas kerta toden sanoo... Poliisi tuumii ja kerää kaikki voimansa lähtien ovea kohti.


Crimson avaa oven ja Hoffmann juoksee suoraan ansaan. Vilkaisen Hoffmannia. -Hienoa työtä, Hoffmann... Mutisen hiljaa ja katson poliisia. Crimson sulkee oven ja lukitsee sen. Tuossa mellakassa Hoffmann onnistui kolauttamaan päänsä. 


-Auch! Poika sihahtaa ja pitelee takaraivoaan. Crimson nojailee oveen ja asettaa miekkansa kaulalleni. Hätkähdän ja nojaudun seinään, vapisten samalla. Thomas (Nuorempi humanoidikaksosista ja se rauhallisempi) astelee veljensä luo, ja asettaa kätensä tämän miekkaa pitelevän käden päälle.


Crimson katsoo veljeään. -Älä... Thomas kuiskaa ja siirtää miekan pois kaulaltani. Vapisen edelleen. Crimson vetäisee haavan poskeeni. -Ach...! Sihahdan tuskasta ja asetan käteni verta vuotavalle poskelleni.
-Niin heikko... Crimson murisee ja menee istumaan sängylle nojaten miekkaansa. 


Thomas vilkaisee veljeään ja kääntyy sitten katsomaan minua. Alan vapisemaan enemmän. Humanoidi kyykistyy puoleeni ja katsoo minua vihreillä silmillään. Vapisen vain enemmän.
Thomas laskee kätensä olalleni ja silittää sitä hellästi.


Rauhoitun hieman. Thomas nousee ja menee istumaan sängylle. Istun hiljaisena nurkassa. -Hän on niin erilainen... Niin rauhallinen... Ja muistuttaa suosikki bändini kitaristia. Ja kun taas tuo toinen... Ajattelen ja suuntaan katseeni Crimsoniin. -Hän on aggresiivinen ja muistuttaa suosikkibändini laulajaa. Ajattelen mietteliäänä.




To be continued...